Kun vahinko osuu kiinteistön kohdalle – pyytämättä ja ennalta tilaamatta – ensimmäinen looginen askel on estää mahdolliset lisävahingot, kartoittaa tapahtuneen vahingon laajuus ja sen jälkeen ottaa mietintään, kuinka isot korjaukset joudutaan vahingon johdosta tekemään. Kun tämä on saatu hahmotettua, esitetään viimeistään tässä vaiheessa isoon ääneen se kaikkien pelkäämä kysymys, kuka nämä kinkerit kustantaa. Jääkylmä markkinataloudellinen tosiasia kun on, että jonkun se pitää korjaus maksaa, sillä kirjanpidollisesti osoitettavan katteen teko toimii määräävänä tekijänä myös korjausliikkeen suorittamille liikesarjoille. Tämä on tilanne, missä käsivarret eivät helposti heilahda ylös ponnekkaasti ja vauhdin kera. Aremmat henkilöt pakenevat nurkan suomaan varjoon. Tämä kuuluisa ”joku muu” loistaa poissaolollaan – jälleen kerran kun häntä avuksi tarvittaisiin.
Lähtökohtaisesti on hyvä muistaa, että jokainen kärsii oman omaisuutensa vahingon itse, ellei vahinkoon liittyen löydy vastuullista, jonka tuottamusta kyseinen vahinko on. Tämä lause tekisi mieleni kirjoittaa toistamiseen heti perään, sillä tämä on sitä lain kirjainta ja ukaasia, jonka edessä poistetaan hattu päästä ja vietetään puolentoista minuutin hiljainen hetki. Tämän ja nimenomaan tämän perusteella kiinteistövahinkotapahtumassa, jos irtaimistoa vaurioituu samalla, on lähtökohtainen kustannustenjako selkeä: kiinteistö kustantaa kiinteistön rakenteille sattuneen vahingon ja irtaimiston omistaja kärsii irtaimistolle tulleen vahingon.
Yllättävien vahinkojen varalle on kiinteistöllä vakuutukset ja näillä pyritään kiinteistö suojaamaan äkillisiä ja ennalta arvaamattomia vahinkoja vastaan. On kuitenkin huomioitava, että vakuutuskorvausta maksetaan harvoin täytenä, sillä vahinkotilanteessa omavastuu ja mahdollinen ikävähennys vähennetään korvattavasta vahingonmäärästä. Tämän loppuosuus menee sitten kiinteistön kukkarosta. Pääsääntöisesti vahinkotilanteessa tämä nyrkkisääntö toimii, mutta entä sitten, kun vahinko kokonaisuudessaan ei ole vakuutusehtojen mukaan korvattava. Kenen pitää tässä tilanteessa raottaa lompakkoa, miten kustannukset jaetaan? On hyvä huomioida että kiinteistön on joka tapauksessa lähdettävä korjaamaan rakenteellisia vaurioita, vaikka vaikuttaisi siltä, että joku muu olisi vahingosta vastuussa. Odottamalla ja korjaustöitä viivyttämällä voi toki testata empiirisesti esimerkiksi sitä, kuivuuko vuotovahinko itsestään kasaan, mutta viisas ratkaisu se ei ole.
Jos vahingon aiheuttaa kiinteistön kunnossapitovastuulla oleva asia, kuten rakenteessa oleva vesi- tai viemäriputki, on kiinteistön tultava mukaan myös huoneiston pintamateriaalien korjaukseen. Jos taas asukkaan hyödyksi oleva käyttölaite kuten astianpesukone rikkoutuu ja tekee kelluvasta parketista kirjaimellisesti kelluvan, voi asukkaan kotivakuutusta mahdollisesti vaivata pintamateriaalin suhteen. Kotivakuutuksessa on usein omaisuusvakuutusturvakohta ”Kiinteät sisustukset”, joiden tarkoitus on korvata juuri asukkaan kunnossapitovastuun alaisuudelle tulleelle omaisuudelle, esimerkiksi juuri pinnoitteille aiheutunut vahinko. Usein mieleen voi tulla, entä jos laite on jonkun toisen ja se aiheuttaa vahingon, eikö tällöin laitteen omistajan pitäisi kustantaa koko lysti? Se että omistaa laitteen, ei tuo automaattista tuottamusta ja siten korvausvelvollisuutta vahinkoon liittyen, joten välttämättä pintamateriaalin alapuolelle kohdistuvat rakenteelliset korjaukset eivät mene esim. kotivakuutuksen vastuuosioon. Jos tuottamus löytyy, niin on tämä asia erikseen, ja rakenteelliset korjauskulut voivat mennä korvattavaksi kotivakuutuksen vastuuosioon. No mikäpä voisi olla tällainen tuottamus? Selkeä laitteen kunnossapidon laiminlyönti voisi täyttää tämän kohdan, tosin jokainen tuottamus on arvioitava aina tapauskohtaisesti. Vastaukseni itse esittämääni kysymykseen kantoi täyden poliittisen vastuun.
Jos vahinko tapahtuu rakennustyön tai remontin yhteydessä urakoitsijan toimenpiteen seurauksena, tulee maksumiesarvontaan mukaan kiinteistö- ja kotivakuutuksen lisäksi urakoitsija ja hänen mahdollinen vastuu- tai rakennustyövakuutuksensa. Tilanne, missä Lahtisen ja konekiväärin sijaan kaivataan syyllisiä, on hedelmällinen tilanne mukavan kirpakalle riidalle, jolla voidaan piristää eri tahojen lakimiesten päivärutiinia jonkun tovin. Jos taloyhtiötä remonteeraa samanaikaisesti useampi urakoitsija, jotka ovat alenevassa sopimussuhteessa toisiinsa nähden, onkin yksinkertaisinta keskustella vahinkoasiasta pääurakoitsijan kanssa ja vaatia korvausta ja korjausten suorittamista pääurakoitsijan kautta. He sitten katsovat korvausvelvollisuuden keskenään kunkin keskinäisen sopimussuhteen mukaan. Erityisen herkulliseksi tilanteen muodostaa, jos vahinko tapahtuu remontin yhteydessä ja vahinko ei aiheudukaan työvirheestä vaan kiinteistön rakenteen omasta ominaisuudesta. Se kenen saneerausliikkeen pakettiauto pihalla sattuu olemaankaan, joutuu hyvinkin helposti syytettyjen penkille. Kuulusteluvaloa heijastetaan silmiin niin, että niistä alkaa vesi valua kuin rikkinäisestä astianpesukoneen poistoputkesta konsanaan. Tällöin on kuitenkin hyvä pitää kaikkien pää viileänä ja katsoa objektiivisesti vahingon todellista, teknistä syytä, mistä se on aiheutunut ennen äänekkäämmän huudon aloittamista.
Mutta paluu itse kysymykseen. Omaisuuden omistaja – lähtökohtaisesti sinä maksat.